Su 7.5.

Rasvojen saannin tulee muuten ketoillessa olla reilua, jotta meillä on substraattia ketoaineiden tuotannolle eikä elimistö yritä selvitä valmistamalla proteiinista glukoosia. Poltat mitä syöt! Rasvoilla paikataan myös hiilarien pois jättämisestä seuraavaa energiavajetta. Rasvat ovat siis pääasiallinen energianlähde rasvakonetta hyräytettäessä käyntiin. Yli puolet saatavasta energiamäärästä olisi hyvä olla rasvasta. Ajatuksen tasolla +60% energiasta rasvasta ja n. 30 % proteiinista.

Aamupalana sunnuntaina oli viiden munan munakas kukkakaalilla, tomaatilla, punasipulilla ja raejuustolla täysmaitoon tehtynä. Kasvisten paistoon oliiviöljyä. Raejuusto hitaampana proteiinina antamaan pidempään kylläisyytttä nopeammin sulavien kananmunien lisäksi, ainakin teoriassa. Käytännössä jo puolenpäivän aikaan nälkäkiukku alkoi nostaa päätään ja mutustelin n. 100 g juustoa paprikalla. Helpotti. 

Lounaaksi n. klo 14 oli kevään ensimmäistä itse savustettua lohta grillatulla kesäkurpitsalla+salaatti. Epäsuoralla kypsennyksellä pallo(!)grillissä savustettu lohi maistui muuten yksinkertaisesti täydelliseltä. Voi hyvin olla että tämän ateria energiapitoisuus ja runsasrasvaisuus olivat syypäitä, mutta ensimmäistä kertaa ketomatkallani ei tullut 3-4 tunnin päästä pakottavaa tarvetta syödä. Normaalistihan kestää 1-2 viikkoa ennen kuin rasva-adaptaatio tapahtuu, mutta mukava nähdä välillä valoa tunnelin päässä. Nimim. sitä euforista oloa odotellessa, jota ketoilijat hehkuttavat kun rasvakone käynnistyy.
Fyysisesti passiivisempi olen huomannut nyt ainakin alkuun olevani. Se on ymmärrettävää, kun hiilihydraatteja, joita elimistö on tottunut energiaksi käyttämään, ei saada ja toisaalta rasvastakaan keho ei vielä osaa muodostaa polttoainetta. Myös henkistä rasitusta jaksaa vähemmän aikaa, kunnes ajattelun terävin kärki katkeaa.
Takaisin eilisiin syömisiin. Mökkisaunan ja kylmäaltistelun jälkeen alkoi jo seiskan aikaan vähän hiukoa ja söin nopeaksi pieneksi välipalaksi cashew-siemensekoitusta ja pari paksua juustoviipaletta. Tällä pärjäsin hyvin kotimatkan illan feastiin asti. Testotasoihin reippaalla rasvan kanssa läträämisellä tuntuu olleen jo nyt positiivinen vaikutus 🙂 Saa nähdä alkavatko kuivat kädetkin saada sisäisesti nautitusta rasvasta tarpeeksi kosteutusta, sormet ristissä.

Illalliseksi sitten loihdittiin varmaan vartissa kreikkalainen salaatti kaikilla herkuilla ja runsaalla oliiviöljyllä+ sitruunalla sekä kylkeen n. 200 g naudan lehtipihviä. Kypsyysaste osui nappiin ja kerrankin voin sanoa lihan olleen vilpittömästi hyvää! Mutta kreikkalainen salaatti vei silti voiton… 

Siitä seuraavaksi iltakävelylle koiran kanssa ja havaitsin olotilan olevan suht virkeä täydestä mahasta huolimatta. Aterian jälkeinen väsymys ei olekaan pelkästään sitä että verenkierto on vatsassa sulattamassa ruokaa, eikä verta riitä lihaksille ja aivoille. Myös korkea verensokeri ja hiilarien aiheuttama serotoniiniboosti tekee olon nuutuneeksi.

Iltapalaksi saatan vielä muutaman kananmunan ottaa parilla porkkanalla, tai sitten en. Riippuu onko nälkä. Edit: en ottanut ja hyvin nukkui aamuun asti.