2. Hengitys
Pilates-harjoittelussa hengitys on olennainen, ja helposti sivuutettava periaate, niin opettajien kuin oppilaiden osalta. Hengityssuuntia hyväksi käyttämällä helpotetaan liikkeiden tekemistä (tai vastaavasti sillä voidaan tehdä liikkeistä haastavampia), hengitys auttaa niin pinnallisten kuin syvien vatsalihasten aktivoimisessa ja tehostaa keuhkojen toimintaa.
Virtaava hengitys tekee harjoittelusta myös vähemmän henkisesti kuormittavaa ja jopa palauttavaa, restoratiivista.
Viimeksi mainitusta syystä pilates-harjoittelu sopii mainiosti harjoittelumuodoksi, kun fyysinen ja/tai henkinen kuormitus on suurta, ja kovatehoinen liikunta vain polttaisi kynttilää molemmista päistä.
Vatsalihasten työtä yhdessä uloshengityksen kanssa voidaan korostaa vielä tuomalla kieli kitalakeen hampaiden taakse tai vaikkapa laittamalla huulet hieman supulle, jolloin vastustettu uloshengitys pakottaa vatsalihakset työskentelemään voimakkaammin. Kannattaa kokeilla pitkää, vastustettua uloshengitystä esimerkiksi lankkuliikkeissä!
Hengityksen yhdistäminen liikkeeseen on myös haastava sekä opettaa että oppia, mistä syystä monet saattavat jättää hengityksen opastamisen kokonaan pois ohjauksestaan. Tämä kuitenkin on virhe, kuten mainittua. Kärsivällisyys maksaa vaivan.
Voimakkaalla sisäänhengittämisellä kylkiin (kylkiluut laajenee taakse ja sivuille) saadaan myös heräteltyä rintakehän (ja pallean) toiminnan kannalta tärkeitä kylkivälilihaksia. Näitä interkostaaleja sisäänhengityksellä aktivoimalla saadaan rintakehä asettumaan paremmin suoraan lantion päälle ja sitä kautta helpotettua selän asentoa. Voimakas uloshengitys, Joseph Pilateksen sanoin ”Squeeze every atom of air out from your lungs”, aiheuttaa herran mukaan automaattisesti voimakkaan sisäänhengityksen täyttäen keuhkot puhtaalla ilmalla. Uloshengityksellä alimmat kylkiluut supistuvat.
Pallean toiminta taas on yhteydessä keuhkojen hyvään toimintaan, selkärangan tukeen ja jopa sydämen toimintaan. Mikäli pallean liike on rajoittunutta, myöskään keuhkot eivät toimi optimaalisesti, jolloin lihastenkin hapensaanti heikkenee. Tämä saattaa näkyä esimerkiksi kestävyyssuorituksessa nopeampana väsymisenä, ja muutenkin herkempänä hengästymisenä.
Pallea tukee selkärankaa raskaissa nostoissa tai hypyissä, kun se on sisäänhengityksellä saatu laskeutumaan alaspäin kohti lantiota. Hengityksen pidätys (ja kurkunkannen sulkeminen ’y’) sisäänhengityksen lopuksi vielä tehostaa tätä vatsaontelon painetta, joka suojaa selkärankaa esimerkiksi kovissa nostoissa. Ja helpottaa se myös raskaiden taakkojen nostamista.
Lopuksi voidaan todeta, ettei hengitysuuntien orjallinen noudattaminen ole itsetarkoitus. Yleensä sisäänhengityksellä kuitenkin valmistaudutaan liikkeeseen ja uloshengityksellä suoritetaan liike.
Pääasia on että hengitys virtaa, etkä pidätä hengitystä paitsi yllä mainituissa tapauksissa selän tukea korostamaan.
-Harri Männistö
