Se voittaa, joka palautuu parhaiten. Nykymaailma on täynnä ärsykkeitä, joihin on helppo ja toisaalta odotettavaakin tarttua. Siksi alta löytyvässä, oikeasti lukemisen arvoisessa artikkelissa, mainitun off-timen, eli palautumisajan, pItäminen todellisena off-aikana on entistä haastavampaa. Vaatii päättäväisyyttä ja rohkeuttakin olla välillä offline. Joudut sanomaan ei lausumattomalle jatkuvan tavoitettavuuden vaatimukselle. Ja erityisesti tässä tapauksessa kun sanot ei, otat hylätyksi tulemisen riskin.
Mutta voittavatko lopulta ne, jotka uskaltavat sanoa ei tälle ääneen sanomattomalle odotukselle? Sillä todellinen luovuus, aivosolujen uudistuminen (vaikken tässä ekspertti olekaan) ja voimien kerääminen tapahtuu silloin kun aivot saavat hetken hengähtää, informaatiotulvan keskellä syntyy vain keskinkertaista tulosta. Paradoksaalista on, että toisaalta nykyään odotetaan esimerkiksi tietotyöntekijöiden olevan koko ajan saatavilla, vaikka suosittelemalla työntekijöitä välillä olemaan ”offline”, saataisiin parhaat lyhyt- ja pitkäaikaiset tulokset.
Jatkossa siis saattaa voittaa se, joka parhaiten malttaa irtautua jatkuvan ärsyketulvan maailmasta. Tämä pätee niin yritys- kuin urheilumaailmassa. Urheilijoidenkin osalta vaatimukset jatkuvasta tavoitettavuudesta somen päivittämisineen ovat kasvaneet, mikä supistaa urheilijoille elintärkeää off- eli elpymisaikaa. Se urheilija, jolla on pokkaa asettaa tällekin omat rajansa, saattaa olla se joka löytyy lopulta korkeimmalta pallilta.
Vielä loppuun lainaus ao. artikkelista, vapaa käännös. ”Kun teen jotain tehtävää, teen vain kyseistä tehtävää, en toista samanaikaisesti.”