Ei kauhean stereotyyppinen kombo 😉

Kärkeen tähänastisen experimentin plussat ja miinukset:

• + tasaisempi mieliala ja energiatasot.
• + nälän tuntemus parin ekan päivän jälkeen vähemmän kokonaisvaltainen.
• + ruuanlaitto melkein vaivattomampaa.
• + aterian jälkeinen väsymys vähäisempää.
• + monimuotoisuutta syömisiin ja uusia näkökantoja.
• + uneen laatuun ei vaikutusta.
• + kohonneet testotasot.
• + ruoka tuntuu maistuvan paremmalle.
• + matalatehoista liikuntaa, kuten joogaa, pystyy tekemään normaalisti.
• – passiivisempi ainakin näin alkuun fyysisesti.
• – henkinen suorituskyky pykälän alhaisempi tai tasaisempi.
• – aluksi vatsan toiminta aavistuksen hitaampaa.
• – parina ekana päivänä oli pakko syödä 3-4 tunnin välein.
• (nämä kaikki alkaneet normalisoitua).
• – ei sopivan verensokeritason, kofeiinin ja levon tuomia huippusuorituksia. Toisaalta tasaisempaa, hyvää suorittamista ja luomista.
• – ei loppuelämän syömistapa, liian jäykkä siihen.

Tästä viimeisestä miinuksesta vähän lisää. Ehkä viikot pienillä hiilareilla ja viikonloput normaalisti hiilareita sekä välillä mustikkapiirakkaakin hyvässä seurassa syöden voisi toimia, kun elimistö on uudelleenohjelmoitu valmistamaan herkemmin polttoainetta (ketoaineita) rasvasta. Tällainen 5/2 ajattelu hiilarien suhteen on muuten lähtöisin Mauro di Pasquale nimiseltä herralta, joka kirjoitti tästä Anabolic Diet:stä jo 20 vuotta sitten. Siinä ei tosin liikaa taidettu keskittyä värien syöntiin arkipäivinä…
Sitten päivän syömisiin ja tuntoihin. Aamupalaksi jo tavaksi tullut munakas kasviksilla.

Töissä lounaaksi edellispäivän jämäsavulohet edellispäivän kreikkalaisella salaatilla, jotka molemmat maistuivat edelleen taivaallisilta 🙂

Nyt meni taas ihan mukavasti 4-5 tuntia lounaasta, kunnes alkoi tuntua että jotain voisi syödä. Itse asiassa myös aamumunakkaalla selvisi nyt helpostikin puoleenpäivään. Aiemmin samankokoisen munakkaan jälkeen nälkä on alkamut haitata näköä jo parin kolmen tunnin päästä. Ehkä se rasvamasiina alkaa sieltä käynnistellä itseään… Välipalaksi söin siis tässä vaiheessa kourallisen pähkinöitä ja siemeniä.
Kotiin päästyäni nappasin perinteisen, nopean hiilarittoman ja rasvapitoisen välipalan, eli n. 100 g juustosiivuja paprikaviipaleisiin käärittynä. Näillä pärjäsi hyvin astanga-joogan, jossa olin ekaa kertaa ”omatoimisessa” mysoressa. Siinä tuli toisaalta vielä paremmin keskityttyä harjoitukseen ja itseensä, kun ei ollut opettajaa tekemässä edessä jota sokeasti seurata.

B2B. Joogan jälkeiseksi välipalaksi huitaisin huoviin neljä kananmunaa yhdellä porkkanalla. Ei haitannut porkkana kehon kykyä tehdä rasvasta polttoainetta, sillä energisyyttä tuo lisäsi. Eikä se johtunut porkkanan viidestä hiilarigrammasta…

Illalliseksi perinteiseen pääruoka-aikaamme, klo 21:30(!), söin ykkösvaimon kuohukermaan ilman riisiä tekemää kaalilaatikkoa kreikkalaisella salaatilla (yllätys, yllätys). Siitä sitten tämän blogipäivityksen rustailuun ja iltakakan 🙂 kautta unten maille.