Sain viestin 15-vuotiaan salibandyä huipputasolla pelaavan tytön isältä. Viestissä hän kirjoitti tytön tarvitsevan apua nopeusominaisuuksien kehittämisessä, sillä valmentajat olivat maininneet tytön kaipaavan lisää räjähtävyyttä ja nopeutta kentällä liikkumiseen. Tytöllä tuli lajin kautta noin 10 h kuormittavaa harjoitusta viikossa, minkä lisäksi hän teki useita kertoja viikossa lihaskuntoa kotona ja esimerkiksi tikasharjoitteita.

Joskus liiallinen kuormitus saattaa olla syynä siihen, miksi esimerkiksi juuri nopeusominaisuudet eivät pääse esiin. En suositellut tytölle lisää treeniä, ja itselleni lisää välittömiä valmennustuloja, vaan aluksi vähentämään kuormitusta ja seuraamaan lähteekö suorituskyky sitä kautta kehittymään. Eli kiinnittämään palautuspuoleen enemmän huomiota. Lue vastaukseni isälle alta.

Ensimmäisenä viestistäsi tulee silti mieleen, että onkohan kuormitusta liikaa tällä hetkellä. Karrikoidusti sanottuna uupumus peittää suorituskyvyn.

Tehollinen suorituskyky ei pääse esiin, kun lihaksia (ja hermostoa) kuormitetaan koko ajan. Tällöin on turha tehdä nopeus- tai kimmoisuusharjoitteita, kun kehosta ei saada irti kovatehoista suoritusta, jolloin se vain kuormittaisi lihaksia ja hermostoa entisestään. Kynttilää poltetaan ikään kuin molemmista päistä.

Aluksi suosittelisin jättämään nuo omatoimiset treenit toistaiseksi pois ja seuraamaan alkavatko nopeus-/räjähtyvyysominaisuudet mennä edes vähän parempaan suuntaan omatoimisen kuormituksen vähentämisellä. Kaksissa (melko pitkissä 2-3 h) lajitreeneissä, kahdessa voimaharjoituksessa ja viikonloppuna pelit päälle on määrällisesti ainakin riittävästi kuormittavia tapahtumia viikkoon. Kevyttä palauttavaa liikuntaa, kuten vaikka koiran kanssa leppoisia kävelylenkkejä, on toki hyväkin tehdä.

Eli rehellisesti sanottuna tällä lähtisin teidän kanssa liikkeelle, en lisätreenien merkeissä ainakaan näiden kuormitusmäärien yhteydessä.

Yksi mikä palautumista ja jaksamista tukisi olisi tietenkin ruokapuolen läpikäynti. Tyttäresi pitäisi ruokapäiväkirjaa muutamalta päivältä, mistä katsoisin tuleeko ravintoa, ja oikeanlaista ravintoa, riittävästi. Sitten kävisimme yhdessä läpi ruokapuolen kehittämiskohteita mukaan lukien minkä verran ja mitä olisi hyvä syödä. Samalla katsoisimme painon ja mittaisin rasvaprosentin, mikä myös antaa viitettä siitä onko ravinnonsaanti ollut liian niukkaa.