Tällainen ajatus juolahti mieleen, kun mietin syitä miksi olkapää otti pahasti itseensä dipatessa tässä muutama viikko takaperin. Olen viime kuukaudet (oikeastaan viime vuodet) tehnyt minimaalisesti tuettuja ylävartaloliikkeitä, joissa olkanivelen tukilihakset joutuvat oikein urakalla töihin. Rengasdipit, -leuat ja -soudut, kahvakuulapunnerrukset ym. Toki nämä ovat monipuolisia ja hauskoja liikkeitä tehdä, ja olkaniveltä tukevat lihakset vahvistuvat todella kivasti -jos vain kestävät jatkuvan maksimaalisen tuen vaatimuksen. Tai tällainen skenaario itsellä tuli mieleen viimeaikaisen olkapää”vamman” syitä pohtiessani..

Jatkossa ajattelin välillä antaa olkanivelten tukilihasten välilllä myös ottaa iisimmin ja tehdä enemmän liikkeitä joissa kädet ovat ainakin tukevammalla alustalla. En nyt sentään smith:issä rupea penkkiä tekemään, luoja paratkoon 😮 Välillä kuitenkin normidippejä rengasvariaation sijaan, kahvakuulan ja käsipainojen sijasta samoja liikkeitä tangolle ym ym. Katsotaan saadaanko tällä olkanivelen tukilihasten homman helpottamisella jo kuukausia jossain määrin oireilleet olkapäät rauhoittumaan. Joskus hyvää voinee tosiaan tulla liikaakin.
Toki yleisemmin treenaajilla on juuri liian stabilit ”alustat” ylävartaloa treenatessa, jolloin olkanivelen tuen ei tarvitse paljon hommaan mukaan tulla. Ylävartalon punnerrus- ja vetoliikkeitä tehdään fiksatun liikeradan omaavissa laitteissa, tai juuri mainitussa Smith-laitteessa, jolloin olkapäätä tukevien lihasten ei täydy syttyä kunnolla. Tällöin kannattaa lisätä olkanivelen terveydenkin kannalta vähemmän tuettuja liikkeitä treeniin, kuten tanko-, käsipaino-, kahvakuula- ja rengasvariaatioita. 
Hyvää kansallista penkkipäivää kaikille treenaajille huomenna nämä teemat mielessä.
-Ei pelkkä Ravinto-Harri