En varmaan saisi liikunta-alalla työskentelevänä näin sanoa, mutta olen tästä eri mieltä. Ainakaan joka tilanteessa pätevänä sääntönä. Pitää varmasti paikkansa vähän liikkuvilla, joilla liikunta kohottaa mielialaa kunhan vain saavat itsensä liikkeelle. Mutta kohtalaisesti ja etenkin paljon liikkuvilla sekä samanaikaisesti henkisesti kuormittuneilla, liikunta ei aina kohota mieltä.

Eilen esimerkiksi kävin itse tekemässä salitreenin, jonka jälkeen fiilis oli huonompi kuin ennen treeniä. Eli sanonta treenin jälkeen on aina parempi olo kuin ennen sitä, ei pitänyt paikkaansa. Itsellä oli raskas työviikko takana siirtymävaiheen ollessa käynnissä ja oli viikolla tullut vähän kroppaakin rasitettua, vaikkei montaa hikitreeniä ollutkaan tullut tehtyä.

Toki oikeanlainen liikunta olisi eilen tuonut paremman mielen. Mutta valitsin kuormittavan liikunnan, ehkä ulkoa ohjautuen, palauttavan liikunnan sijaan, mikä oli virhe. Tämän haluan tällä blogitekstillä nostaa esiin. Ettei yleistettäisi treenauksen aina tekevän hyvää; tehosta, elämäntilanteesta tai liikuntataustasta riippumatta.

Kokonaisuutta palveleva liikunta tekee aina hyvää.

t. Pt-Hartsa